Raportti 54. 2000. Tullessaan yliopistoon uusi opiskelija huomaa nopeasti, mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mitä häneltä odotetaan. Erityisesti hän oppii sen, että yliopistossa opiskeleminen vaatii aikaisempiin koulukokemuksiin verrattuna täysin uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Yliopistomaailmassa menestyminen ei edellytä vain "teoreettisia oppimisvalmiuksia", vaan myös piilevien normien ja yliopistopelin sääntöjen oppimista. Tässä raportissa tutkitaan yliopiston piilo-opetussuunnitelmaa, siis sitä, mitä ja miten yliopistossa opitaan. Kohteena ovat Turun yliopiston lääketieteen, luokanopettajankoulutuksen ja sosiologian kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat. Yliopistossa opitaan muun muassa se, että tärkeimmät käytännön neuvot eivät olekaan opinto-oppaisiin kirjattuja ja se, miten tenteistä pääsee läpi mahdollisimman vähällä vaivalla. Kriittisen ajattelun ja uuden tiedon tuottamisen ohella yliopistossa oppii pitämään ajatukset omana tietonaan sekä kestämään alituista kiirettä ja nöyryytyksiä. Opiskelijat kokevat, etteivät he voi vaikuttaa laitosten asioihin, tenttikäytäntöihin tai opintojen sisältöön. Siksi varsin monet ovat omaksuneet passiivisen, suoriutumista mahdollisimman vähällä korostavan opiskelutyylin. Jos ja kun yliopiston tavoitteena on kouluttaa itsenäiseen ja luovaan työskentelyyn kykeneviä asiantuntijoita ja ammattilaisia, ovat ohjauksen vähäisyys ja opintosuoritusten nykyiset arviointimenetelmät ristiriidassa näiden tavoitteiden kanssa.