Raportti 44. 1998. Strategiapapereissa ja juhlapuheissa Suomea viedään ”tohtoridoktriinilla tietoyhteiskuntaan”. Opetusministeriön ja elinkeinoelämän jakamasa visiossa tohtoreita ja muuta korkeasti koulutettua väkeä pidetään taloudellisen kasvun voimavarana. Tohtoreita sanotaan tarvittavan, koska kaikki työt ja toiminnot muuttuvat yhä enemmän tiedon ja tutkimuksen varaisiksi. Yritysten uskotaan turvautuvan pitkälle menevään tutkimus- ja kehittämistoimintaa menestyäkseen globalisoituvilla markkinoilla. Monissa OECD-maissa on 1980- ja 1990-luvuilla omaksuttu amerikkalaismallinen tohtorikoulutusjärjestelmä. Samalla on toteutettu erilaisia koulutuspaikkoihin, tutkintoihin, opinnäytteisiin ja niiden ohjaukseen kohdistuvia uudistuksia, joilla on pyritty parantamaan yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteistyötä sekä laajentamaan tohtorien työmarkkinoita. Tätä nykyä suomalaisille työmarkkinoille tulee tuhatkunta uutta tohtoria joka vuosi. Määrä on kaksinkertaistunut lyhyessä ajassa. Tässä raportissa pohditaan muun muassa sitä, mihin ja miten tohtorit tulevaisuudessa työllistyvät. Koska yliopistoura ei voi aueta kaikille väitelleille, yhä useampi joutuu hakemaan paikkaansa yksityiseltä sektorilta tai työllistämään itse itsensä. Tohtoreiden kysyntä on kuitenkin keskittynyt suhteellisen harvalukuisille korkean teknologian aloille. Useimmissa yrityksissä tohtorin tutkinnon suorittaneita pidetään liian ”teoreettisina” ja kapea-alaisina käytännön työelämän tarpeisiin. Pahimmin koulutususko on koetteilla niillä humanististisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla, joilla yliopistojen ulkopuolista tohtoreiden tarvetta ei juurikaan ole.