Raportti 41. 1997. Vauraalla 1980-luvulla yliopistoja oli helppo palkita tehokkuudesta. Palkkiot jaettiin kasvavista korkeakoulubudjeteista. 1990-luvulla valtion varainhoitajat vähensivät rahoitusta ja opetusministeriön virkamiehet keksivät lisää tuloksellisuuskriteerejä. Nyt yliopistoja palkitaan muun muassa laadun ja työllistymisen perusteella. Palkitsemisen yhteys vaikuttavuuteen ja tuloksellisuuteen on epäselvä. Miten tuloksellisuuspolitiikka on oikeastaan saanut alkunsa? Millaiset ovat yliopistojen yksilölliset ja alueelliset vaikutukset? Entä miten työllistyminen ja yrittäjyys liittyvät tuloksellisuuteen? Tilivelvollisuus opetusministeriölle on korvannut luottamuksen korkeakoulujen omaan harkintakykyyn. Ovatko yliopistot päässeet talutushihnasta vain joutuakseen juoksunaruun?