Raportti 39. 1996. Opetuksen huippuyksiköiden palkitseminen on korkeakoulupolitiikan arkea. Palkitseminen on osa korkeakoulujen ohjausjärjestelmää leimaavaa tuloksellisuusajattelua. Miten tuloksellisuusajattelu löysi tiensä korkeakoulupolitiikkaan? Millä perusteilla huippuyksiköt on valittu? Tuloksellisuusvaatimukset ja huippuyksiköiden palkitseminen eivät ole vain hallinnon retoriikkaa. Ne koskettavat tavalla tai toisella kaikkea opetusta ja tutkimusta. Miten korkeakoulukentällä työskentelevät suhtautuvat palkitsemisen perusteisiin? Ovatko valinnat oikeita vai onko joitain tieteenaloja tai korkeakouluja suosittu? Miten palkitseminen vaikuttaa laitoksen toimintaan? Huippuyksiköiden valintamenettelyt ovat vaihdelleet eri vuosina. Perustelut näyttävät usein joutuneen korkeakoulupoliittisten suhdanteiden vietäväksi. Korkeakoulukentän ruohonjuuritasolla palkitsemisen politiikkaan suhtaudutaan kriittisesti. Palkitsemisen politiikka joutuu etsimään uskottavampia ja tasapuolisempia toimintatapoja.