Raportti 34. 1996. Työllisyyspoliittisessa keskustelussa yrittäjyyden edistäminen on noussut keskeiseksi työttömyyden vähentämiskeinoksi. Tämä on huomattu myös korkeakouluissa; työllistymismahdollisuuksien kaventuessa opiskelijoilta edellytetään yhä enemmän kykyä ja taitoa markkinoida omia taitojaan ja ajatuksiaan sekä viime kädessä valmiuksia työllistää itse itsensä. Yrittäjyyden istuttaminen korkeakoulujen perusopetukseen on kuitenkin hankalaa mm. siksi, että korkeakoulut ja yritysmaailma mieltävät ja jäsentävät asioita eri tavoin. Yrittäjä esimerkiksi havainnoi ja ymmärtää maailmaa paljolti konkreettisen toiminnan ja koettujen tapahtumien kautta. Akateemiseen maailmaan puolestaan kuuluvat ennemminkin asioiden objektiivinen tarkkailu ja teoreettisten johtopäätösten teko. Nykyään lisääntynyt yrittäjyysopetus on kanavoitunut pitkälti korkeakoulujen työvoimakoulutukseen. Käytännönläheisenä koulutusmuotona se tarjoaa toimivammat puitteet yrittäjyysopetukselle. Tässä raportissa pohditaan korkeakoulujen työvoimapoliittisen ns. Relander-koulutuksen vaikuttavuutta yrittäjyyden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työvoimakoulutuksen vaikutuksia pitkälle koulutettujen henkilöiden yrittäjyyteen ja työllistymiseen. Saatujen tulosten mukaan työvoimakoulutuksella voidaan jossain määrin lisätä akateemisten yrittäjyyttä ja yrittämisen valmiuksia. Yrittäjyyttä ei kuitenkaan voi pitää työllisyyttä parantavana ihmelääkkeenä; kaikista ei ole yrittäjiksi vaikka heitä kuinka koulututettaisiin. Toisaalta vallitsevassa tilanteessa on turvauduttava myös riskeihin ja epävarmuuteen perustuviin työllisyyspoliittisiin ratkaisuihin. Yrittäjyyden juurruttaminen koko koulutusjärjestelmään peruskoulusta korkeakouluihin on nykyään keskeisesti esillä oleva vaatimus.