Saarinen Taina

Nousukaudesta lamaan, määrästä laatuun. Korkeakouluarvioinnin käynnistyminen ja kokemukset laitoksilla.

Raportti 32.1995. Arviointi on muutaman viime vuoden aikana pyyhkäissyt vauhdilla Suomen korkeakoulujärjestelmän yli. Ensimmäisten kokeilujen käynnistyessä vuonna 1991 puuha oli uutta sekä arvioinnin kohteille että tekijöille. Nyt lähes kaikki yliopistot ja niiden laitokset ovat osallistuneet johonkin koulutusala- tai korkeakouluarviointiin. Tässä raportissa tarkastellaan ensimmäisiä arviointikokeiluja. Erityisesti keskitytään Jyväskylän ja Oulun yliopistojen sekä humanistisen ja luonnontieteellisen alan arviointeihin: niiden käynnistymiseen, vastaanottoon ja tähänastisiin vaikutuksiin. Arviointien odotetaan vaikuttavan yliopiston tai laitoksen toimintaan jotenkin. Muutoinhan niiden kanssa askaroiminen tuntuu turhalta. Ensimmäisten kokeilujen ääneen lausutut tavoitteet liittyivät lähinnä korkeakoulujen hallinnon ja valtakunnallisen arviointijärjestelmän kehittämiseen sekä tutkintorakenteiden ongelmiin. Laitoksilla tarpeet saattavat kuitenkin olla kovin erilaisia. Tyytyväisimpiä näytetäänkin olevan siellä, missä osataan sekä hyödyntää arviointien käynnistämä omaehtoinen kehittämisprosessi että ottaa irti se imagoarvo, joka arvioinnilla vielä toistaiseksi on.