Raportti 29. 1995. Yritysten järjestämä koulutus on suomalaisen aikuiskoulutuksen laajin muoto. Aikuiskoulutukseen osallistumisen suuret luvut juontuvatkin lähes miljoonan kansalaisen kouluttamisesta työpaikoilla. 1980-luvulla henkilöstökoulutus tuli joka toisen palkansaajan ulottuville. Nousukauden mentyä koulutus on vähentynyt rajusti. Kou-lutettavat valitaan harkiten. Investointien tuotot lasketaan tarkkaan, eikä yrityksillä ole varaa sivistyksellisiin tai sosiaalisiin koulutusstrategioihin. Työelämän koulutus on saanut ohjautua muuta koulutusta markkinavetoisemmin, eikä valtiovalta ole ottanut sitä julkisen koulutuspolitiikan huomaan. Sen sijaan työmarkkinaneuvottelujen asialistalla ammattitaitoon ja koulutukseen liittyvät kysymykset nousevat yhä tärkeämmiksi. Miten erikoistuvan ja joustavan työelämän tarvitsemat ammattitaidot tuotetaan ja maksetaan 2000-luvulla, on laajalle vaikuttava yhteiskuntapoliittinen ratkaisu. Työntekijöiden, ammattijärjestöjen edustajien ja yritysjohtajien haastatteluista sekä tilastoista piirtyy moniulotteinen kuva jokapäiväisestä mutta vähän tutkitusta aikuiskoulutuksen lohkosta. Henkilöstökoulutuksella paitsi pätevöidään, myös motivoidaan, sitoutetaan ja valikoidaan.