Raportti 22. 1994. Aikuiskoulutus on perinteisesti ymmärretty joko koulutusjärjestelmästä kokonaan irralliseksi, korkeintaan sitä täydentäväksi tai puhtaasti vapaa-aikaan liittyväksi opiskeluksi. Aikuiskoulutusta ei ole juurikaan tutkittu yhteiskunnallisena ilmiönä, saati sitten naisnäkökulmasta. Tässä tutkimuksessa luodaan kokonaiskuva suomalaisten miesten ja naisten suhteesta aikuiskoulutukseen perehtymällä sukupuolten koulutusperinteisiin ja analysoimalla kouluttautumista ja työtä haastatteluaineiston avulla. Monin tavoin lohkoutuneet työmarkkinat asettavat omat rajoituksensa paitsi erityyppiseen koulutukseen pääsylle myös sille, mitkä ovat koulutuksen vaikutukset esimerkiksi työtehtäviin, asemaan ja palkkaukseen. Vielä parikymmentä vuotta sitten miesten parempaa yhteiskunnallista asemaa voitiin selittää heidän paremmalla koulutuksellaan. Nyt naiset ovat koulutetumpia kuin miehet, mutta naisten työt ovat edelleen vähemmän arvostettuja kuin miesten työt. Myös yhteiskunnan valta-asemat ovat enimmäkseen miesten hallussa. Viime vuosikymmenen lopulla elinkeinorakenteiden muutosten ounasteltiin pakottavan myös sukupuolten välisen työnjaon joustamaan vanhoista kaavoista. 1990-luvulla näyttää kuitenkin siltä, että palataankin taas ikivanhoihin työnjaon kaavoihin, kun naisvaltaista julkista sektoria ajetaan alas ja naisten työpanosta "epävirallistetaan" siirtämällä sitä pois palkkatyön piiristä.