Raportti 21. 1994. 212 s. Yliopistonkäynti oli pitkään harvalukuiselle yläluokkaiselle eliitille kuuluva luontainen etuoikeus. Vasta suurten ikäluokkien myötä yliopisto avautui laajoihin kansankerroksiin. Kohta korkeakoulutus on miltei kaikkien kansalaisoikeus, mikäli uskotaan opetusministeriön hulppeisiin kaavailuihin sellaisesta tulevaisuuden Suomesta, missä kahdelle kolmasosalle nuorista varataan opiskelupaikka. Korkeakoululaitosta pidetään tänään yhteiskunnallisesti tärkeämpänä kuin koskaan. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että yliopistot hoitaisivat tieteelliseen työhön ja korkeimpaan opetukseen liittyvät perustehtävänsä poikkeuksellisen hyvin, vaan pikemmin siitä, että yliopistoon on kritiikittömästi haalittu kaikenlaisia eri tahoille tyydytystä lupaavia oheistoimintoja, jotka jo uhkaavasti varjostavat perustehtävienkin asianmukaista hoitamista. Korkeakoulupolitiikassa eletään muutoksen aikaa nyt, kun valtiovalta vetäytyy ja markkinavoimat etenevät. On aika etsiä uusia toimintatapoja.