Tämä väitöskirja tarkastelee kriittisesti meritokratian ideaa yhteydessä yhteiskunnan kerrostumarakenteeseen sekä teoreettisesta että empiirisestä näkökulmasta. Yhteiskuntafilosofian ja sosiologian klassikoiden tarkastelun kautta käy ilmi, että meritokratia sosiaalista kerrostumista jäsentävänä periaatteena on yhteensopiva lähinnä sosiologisen “status attainment”-tutkimusperinteen kanssa: molemmat käsittelevät yhteiskunnallista eriarvoisuutta pelkästään yksilöiden ominaisuuksien kautta, painottamalla henkilöiden taustamuuttujia (esim. perhetausta, sukupuoli) ja koulutussaavutuksia.

Teoreettinen keskustelu johdattaa väitöskirjan keskeiseen tutkimusongelmaan: missä määrin individualistinen käsite yhteiskunnallisesta kerrostumisesta kestää empiirisen tarkastelun? Tähän kysymykseen haetaan vastausta analysoimalla koulutusalan ja tutkintotason välistä vuorovaikutusta kerrostumisprosessissa. Sosiologiset työmarkkinoiden segmentaatio-teoriat antavat olettaa, että koulutusala kanavoi ihmiset erilaisiin poliittis-taloudellisiin konteksteihin työmarkkinoilla, mikä vaikuttaa tutkintojen mahdollistamiin tuloihin ja ammattiasemiin. Painottamalla koulutusalan merkitystä tämä väitöskirja tuo esiin sellaisia sukupuolivaikutuksia työmarkkinoilla, jotka johtuvat naisten ja miesten erikoistumisesta eri koulutusaloille pikemmin kuin esimerkiksi sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä työmarkkinoilla.

Väitöskirjan kvantitatiiviset analyysit on esitetty kolmessa artikkelissa, jotka perustuvat lähinnä Suomea koskeviin aineistoihin, mutta mukana on myös muuta Eurooppaa koskevaa dataa. Lähdeaineistoina käytetään sekä rekistereihin että kyselytutkimuksiin pohjautuvaa dataa.

Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan miesten ja naisten eriytymistä eri koulutusaloille suomalaisessa koulutusjärjestelmässä vuodesta 1981 vuoteen 2005. Tulokset osoittavat että sukupuolten välinen eriytyminen on pysynyt melko vakaana, erityisesti alemmilla koulutustasoilla.

Toisessa artikkelissa tutkitaan miten sukupuolittuneet koulutusalat vaikuttavat ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden ammatilliseen asemaan uran alkuvaiheessa. Tulosten mukaan koulutusalan naisvaltaisuus heikentää ammattikorkeakouluista valmistuneiden todennäköisyyttä työskennellä erityisasiantuntijoina. Yliopistotutkinto miesvaltaiselta alalta lisää erityisasiantuntijatyön todennäköisyyttä, mutta uralla etenemisen epäonnistuessa, riski ajautua vain vähän ammattitaitoa vaativaan työhön kasvaa verrattuna naisvaltaiselta alalta valmistuneisiin.

Kolmas artikkeli käsittelee koulutusalojen ja tutkintotason yhteisvaikutusta nuorten aikuisten mediaanituloihin Suomessa vuosina 1985, 1995 ja 2005. Alojen sisäisissä vertailuissa tulot kasvavat koulutustason noustessa, mutta alojen välisissä vertailuissa korkeampi koulutustaso ei välttämättä tuo korkeampia mediaanituloja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkintotasolla ei ole yhtenevää vaikutusta sosiaalisen aseman saavuttamisessa Suomalaisessa yhteiskunnassa. Tulos haastaa yksilökeskeiset, meritokraattiset tulkinnat sosiaalisesta kerrostumisprosessista ja korostaa rakenteellisten ja institutionaalisten ulottuvuuksien puutetta vallitsevissa käsityksissä sosiaalisen aseman saavuttamisesta.