Suomalainen korkeakoulutus on kokenut 1990-luvulla melkoisia muutoksia. Laman myötä niin hallintokulttuuri kuin opetuskinpakotettiin moniin uudistuksiin. Samaan myllerrykseen osui ammattikorkeakoulujen perustaminen. Sellaiset käytännön koulutusongelmat kuin päällekkäishaku, koulutuspaikkojen varaaminen ja vaihtaminen sekä keskeyttämiset eivät olleet sinänsä uusia, mutta nyt ne otettiin osaksi korkeakoulutuksen yleistä tehostamisprojektia.

Tutkimuksen kysymyksenasettelut nousevat koulutusjärjestelmän keskeisistä rakenneongelmista. Yksi on ylioppilaiden kasaantunut koulutuskysyntä, joka sai laajaa julkisuutta jo 1980-luvulla "ylioppilassuman" nimikkeellä. Toinen on nuorten koulutuspreferenssien muotoutuminen ja niiden yhteensopivuus tai -sopimattomuus valtiollisen koulutussuunnittelun tuottamien koulutusväylien kanssa.

Tutkimusprojektissa tarkasteltiin korkeakoulutukseen hakeutumista ja pääsyä sekä nuorten koulutuspreferenssien ja koulutusjärjestelyjen yhteenosuvuutta. Olimme erityisesti kiinnostuneista uuden ammattikorkeakoulusektorin paikasta vanhojen yliopistojen ja korkeakoulujen rinnalla sekä eri sektoreille tähtäävien nuorten koulutus- ja ammattipreferensseistä.

Tutkimuksessa pohditaan myöskin, mitkä ovat nuorten koulutuskokemusten ja -odotusten näkökulmasta mahdollisuudet rakentaa sellaisia joustavia koulutusmuotoja, jotka korjaisivat koulutussuunnittelun kannalta ongelmiksi koettuja ja kustannuksia lisääviä tekijöitä, kuten hakujen ja oppilasvirtojen päällekkäisyyksiä. Näiden käytännön kysymysten ohella tarkastelemme joustoa osana koulutusekspansion perusproblematiikkaa