Silvennoinen Heikki

Aikuiskoulutus ja työttömyys

(Tilastokeskus. Koulutus1999/3. Helsinki. 1993)

Aikuiskoulutuksen korkeasuhdannetta on kestänyt Suomessa nyt toistakymmentä vuotta. Opiskelu aikuisiällä on yleistynyt ja puhe jatkuvasta koulutuksesta on vaihtunut puheeksi elinikäisestä oppimisesta. 1990-luvulla joukkotyöttömyys on tuonut aikuiskoulutukseen uusia paineita ja painotuksia. Julkisen vallan koulutuspoliittisia tavoitteita on paikallaan arvioida ennen kaikkea väestön elämäntapoja ja asenteita vasten.

 

Aikuiskoulutus ja työttömyys -tutkimus luotaa aikuisväestön ja erityisesti työttömien kouluttautumista, koulutushalukkuutta ja -tarpeita, koulutussuunnitelmia, kouluttautumisen esteitä sekä koulutukseen liittyviä asenteita ja arvostuksia. Tuloksia tarkastellaan sukupuolen, iän, sosioekonomisen aseman, koulutusasteen ja kuukausitulojen sekä työttömyyden keston mukaan. Aineistona on vuonna 1995 tehdyt koko aikuisväestön kattavat haastattelut; aikuiskoulutus 1995 -tutkimuksen (AKU95) aineisto.

 

Tutkimuksessa kysytään:

Missä määrin työttömät osallistuvat aikuiskoulutukseen, ja miten työttömien ja työllisten kouluttautuminen ja koulutusaikeet eroavat toisistaan? Kuinka suuri osa työttömistä tuntee tarvitsevansa lisää koulutusta joko työelämään tai vapaa-aikaansa liittyen?

 

Missä määrin työllisten ja työttömien kokemat koulutustarpeet eroavat toisistaan?

 

Miten työttömät näkevät lisäkoulutuksen hyödyt työmarkkinoilla? Entä eroavatko työllisten ja työttömien näkemykset koulutuksen työmarkkinahyödyistä toisistaan?

 

Kuinka valmiita työttömät ovat vaihtamaan ammattia työllistyäkseen, tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn tai koulutuksen perässä, tai ryhtymään yrittäjäksi? Miten työllisten ja työttömien liikkuvuusvalmiudet eroavat toisistaan?

Minkä suuruisilla rahallisilla etuuksilla työttömät olisivat valmiita pitkäkestoiseen koulutukseen? Miten työllisten ja työttömien koulutukselle asettamat tuloihin liittyvät ehdot eroavat toisistaan? Kenelle aikuiskoulutuksen kustantamisen ajatellaan kuuluvan?

 

Mitkä tekijät estävät työttömiä osallistumasta aikuiskoulutukseen omaehtoisesti? Miten työllisten ja työttömien kokemat esteet erovat toisistaan?

 

Millainen yhteys työttömyydellä on koulutusta koskeviin asenteisiin? Eroavatko työllisten ja työttömien koulutuspoliittiset näkemykset toisistaan esimerkiksi siinä, kenelle aikuiskoulutusta olisi ensisijaisesti suunnattava, tai siinä, kuka saa päättää kenenkin koulutuksesta? Millä tavoin työttömän ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, koulutustaso ja tulot sekä työttömyyden kesto ovat yhteydessä koulutukseen osallistumiseen, koulutussuunnitelmiin, koettuihin koulutustarpeisiin, arvioihin koulutuksen hyödyistä, liikkuvuusvalmiuksiin, koulutukseen osallistumisen esteisiin ja koulutusta koskeviin asenteisiin?

 

Aikuiskoulutus 1995 -tutkimuksen perusjoukkona on Suomessa henkikirjoilla oleva 18—64-vuotias väestö. Tutkimuksen brutto-otos on 5 084 henkeä. Perusjoukkoon kuulumattomien vähentämisen jälkeen lopulliseen ostokseen jäi 5 005 henkeä. Kun hyväksyttäviä vastauksia saatiin 4 107, vastausprosentiksi tulee 82. Haastattelut tehtiin käyntihaastatteluina syys—joulukuun välisenä aikana vuonna 1995.

 

Aikuiskoulutus ja työttömyys -tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Koulutuksen yhteiskunnalliset yhteydet ja vaikuttavuus - ja opetusministeriön rahoittamaa Elinikäisen oppimisen ehdot, esteet ja edellytykset -hanketta.

 

Myynti: Tilastokeskus ja kirjakaupat